Mamma Mia!

Viime viikolla piti olla tiedossa vaikka mitä hauskaa - ja mikä parasta, ystäväni Maijun kanssa - mutta Maijun reissu tänne valitettavasti peruuntui. Jos tästä voi hakea jotain positiivista, niin masennuksissani kirjoittelin yhden esseen loppuun ja sain sen palautettua ennen vapaaehtoista ensimmäistä deadlinea perjantaina. Ensimmäisen deadlinen idea on siis se, että esseestä voi saada palautetta ennen virallista deadlinea, joka on vasta toukokuun alussa. Veikkaan, etten jaksa kuitenkaan mitään muutoksia enää tehdä, joten wuhuu - taas on yksi kurssi purkitettu! Enää kaksi jäljellä, eikä niistäkään puutu paljoa.

Viime torstaina kävin Novello Theatressa katsomassa Mamma Mia! -musikaalin, joka oli tosi hyvä. Fiilistä tosin laski se, että olin musikaalissa ilman Maijua... Alussa pelkäsin, että koko musikaali tulee olemaan ihan kamalan ylipirteä (en kestä, kun aikuiset ihmiset esittävät hihittäviä ja kirkuvia nuoria), mutta pelko oli turha. Musikaali siis kyllä oli iloinen ja kirkkaan värinen, mutta siinä oli myös syvyyttä ja oikeasti tosi hauskoja juttuja. Kaikki palaset oli kohdallaan hyvän mielen musikaaliin: hyviä biisejä, taitavat näyttelijät, näyttäviä tanssikohtauksia ja paidattomia miehiä.

Taas kerran olin vaan tosi ärsyyntynyt muuhun yleisöön - mikä siinä on, että kesken esityksen pitää puhua! Eikä edes kuiskaamalla vaan ihan kovaan ääneen. Eikä niitä biisejä tarvitse laulaa ääneen, vaikka kuinka osaisit lyriikat. Niin osaavat kaikki muutkin. Minusta on tullut täällä ihan ammattimainen mielensäpahoittaja...

Viimeisenä biisinä kuultiin Waterloo, joka jäi harvinaisen tehokkaasti soimaan päähän, minkä takia oli ihan pakko käydä vähän kävelemässä siinä lähellä Waterloon sillalla. Sää oli huono ja sillalla tuuli tosi kovaa, joten ei siellä kovin kauaa kuitenkaan viihtynyt. Mutta olipa taas kivaa tuijotella Lontoon nähtävyyksiä uudesta paikasta käsin! Odotan niin kovasti ihan oikeita kevätsäitä ja kävelyjä Thamesin rannalla.

Huoooh

...mikä päivä eilen. En saanut mitään aikaiseksi, ellei lasketa telkkarin katsomista (damn you, Netflix) ja valittamista. Herätyskellon soidessa ennen seitsemää teki mieli jatkaa unia, mutta mielessä pyöri ainoastaan erään esseen tehtävänanto (what??), joten nousin ylös jo silloin. Essee kuitenkin unohtui aika nopeasti.

Naapurisopu seinänaapurin kanssa on ollut hieman hakusessa viime aikoina. Ja ainoastaan seinänaapurista johtuvista syistä. Hänellä tosiaan oli pari kaveria täällä kylässä ainakin pari kuukautta, mikä aiheutti talon muille asukkaille melkoisesti harmaita hiuksia. He ovat sotkeneet yhteisiä tiloja, polttaneet sisällä ja melunneet. Alkuvuodesta en saanut melkeinpä minään iltana unta meluamisen takia. Kävinkin yli kymmenen kertaa pyytämässä heitä olemaan hiljempaa ja  polttamatta sisällä. Myöhemmin siirryin post it -lappujen liimailemiseen. 

Viime aikoina tilanne on ollut paljon parempi, mutta silti minua ärsyttää täällä joka päivä jokin asia. Likaiset astiat keittiössä, litimärkä vessan lattia, keltainen vessanistuin, yöllä ulko-ovea hakkaavat naapurien kaverit (meillä ei siis ole ovikelloa), jääkaapissa haisevat ruoat (joita ei ole siis säilötty mihinkään, vaan ovat lautasilla tai leikkuulaudoilla), täpötäydet roskikset, edelleen silloin tällöin huoneeseeni tunkeva tupakanhaju... Nukutuksi olen saanut ihan hyvin ja muutenkin täällä menee paljon paremmin, mutta eilen silti kilahdin, kun huoneessani haisi taas rööki. 

Laitoin vuokranantajalle pitkän valitusviestin talon tilanteesta ja seinänaapuristani, jonka kavereiden epäilin edelleen majailevan täällä. Vuokraisäntä oli ilmeisesti jo viime vuoden puolella kieltänyt seinänaapuria majoittamasta kavereitaan tänne kolmeksi kuukaudeksi ja olikin aika vihainen, kun kuuli (minulta...) viime kuussa, että kaverit ovat täällä kuitenkin henganneet ja lianneet taloa minkä ehtivät. En ollut varma, asuvatko kaverit edelleen täällä, mutta ainakin heitä näkee täällä päivittäin. Vuokraisäntä soitti minulle viestin jälkeen, ja lupasi soittaa seinänaapurille seuraavana päivänä.

Vähän myöhemmin kysyin seinänaapurilta keittiössä, että asuvatko hänen kaverinsa edelleen täällä. Hän ihan suuttui, että eivät todellakaan asu, ja että oliko minulla taas jotain valittamista. Kerroin ettei ole, mutta että luulin heidän edelleen majailevan täällä.

Tämän jälkeen seinänaapuri päätti vuorostaan valittaa minulle hieman: hän pyysi minua kuivaamaan vessan lattian käytyäni suihkussa. Häntä niin ärsyttää, koska vessa on nykyään aina litimärkä lattiasta kattoon. Valitettavasti minusta ei ollut apua: olen itse käyttänyt suihkua viimeksi syyskuussa (en siis ole ollut peseytymättä puolta vuotta, vaan käyn suihkussa ja saunassa kuntosalilla) ja olen itse ihan yhtä ärsyyntynyt asiasta. Kukahan vessaa sitten kastelee ja sotkee... Alakerran vessaa käyttävät oikeastaan vain minä ja seinänaapuri (kavereineen?) ja ärsyttävä tapa alkoi heti seinänaapurin muutettua taloon.

Joka tapauksessa oli jälkeenpäin sellainen olo, että olisikohan pitänyt jättää vuokraisännälle valittamatta... Tilanne on tosiaan ihan ok tällä hetkellä, ja nyt vuokraisäntä on soittamassa seinänaapurille - tosin soitin hänelle vielä perään, että kuulemma seinänaapurin kaverit eivät täällä enää asu - ja tulossa ihan paikan päälle katsomaan miltä täällä näyttää. No, ehkä oli ihan hyvä asiasta kuitenkin sanoa, koska epäsiistiä täällä kuitenkin on. Ja minulla on hyvä syy epäillä juuri seinänaapuria, koska hän kavereineen täällä sitä epäjärjestystä on edellisten kuukausien aikana aiheuttanut.

Onneksi pääsee Suomeen reilun parin kuukauden päästä!

Ja oikeasti minulla on tosi kivaa täällä ja viihdyn tosi hyvin, välillä vaan ärsyttää. Yliopistojuttujen osalta taas olen iloinen tällä hetkellä. Sopimusoikeuden kurssi on jo kokonaan suoritettu erinomaisten osasuoritustulosten ansiosta, eli varsinaiseen päätenttiin toukokuussa ei tarvitsisi edes mennä. Yritysoikeuden ensimmäinen essee, joka on 50 % koko kurssista, meni myös läpi! Veikkasin, että melkein 700 sanan puuttuminen maksimisanamäärästä saattaisi johtaa hylkäämiseen, mutta ei! LÄPI MENI! Enää toinen samanlainen essee jäljellä, ja sekin kurssi on hoidettu.

Muidenkin kurssien osalta puuttuu enää pari pientä esseetä, portfolio, joka on lähes valmis, ja yksi lopputentti, jonka osalta ei myöskään tarvitse stressata aiempien hyvien osasuoritusten takia. Vaihtovuodesta siis lähes selvitty jo nyt! Ja ehdin melkein koko toukokuun nauttia keväästä ja Lontoosta ihan rauhassa mm. ihanien vanhempieni kanssa ennen Suomeen ja töihin paluuta.

vonhertzenbrothers.com

Ai niin ja mainiolta Von Hertzen Brothersilta ilmestyi perjantaina uusi levy, Nine Lives. Olen kuunnellut levyn kunnolla läpi vasta pari kertaa, mutta aika hyvältä kuulostaa jo nyt! Edellinen levy oli ehkä heti alusta alkaen minulle vähän helpommin lähestyttävä, tämä taitaa vaatia hieman enemmän kuuntelua. Von veljekset saapuvat onneksi myös Britteihin ensi kuussa, joten en menetä vaihtovuoden takia ihan koko levynjulkkarikiertuetta, whii.

(Ei kirjoitusta ilman jotain musiikkiin liittyvää...)

The Darkness! Ja Masala Zone

Käytiin eilen Hammersmith Apollossa katsomassa The Darknessia, joka oli ihan sairaan hyvä! Aijai, olen edelleen ihan fiiliksissä.

Ensinnäkin itse keikkapaikka, Hammersmith Apollo, oli kiva. Permannon lattia vietti alaspäin kohti lavaa, joten myös kauempaakin näki hyvin. Olimme minulle epäominaiseen tapaan keikkapaikalla melko myöhään, joten yrityksistäni huolimatta en päässyt kovin eteen, mutta olin silti ihan tyytyväinen paikkaani. Vähän kuitenkin harmittaa, että lämppäri, Ginger Wildheart (joka on siis Michael Monroen entinen kitaristi) jäi näkemättä... En tiedä, oliko paikka ihan loppuunmyyty (katsojia sinne mahtuisi n. 5000), mutta paljon porukkaa siellä joka tapauksessa oli.

Ja kuten sanottua, bändi oli älyttömän hyvä livenä! Varsinkin laulaja Justin Hawkins on ihan todella  karismaattinen ja hauska esiintyjä - nauratti lähes koko ajan. Justin myös lauloi ihan tosi hyvin, se falsettihomma toimii mainiosti. Ja sitä överibrittiaksenttia oli ihana kuunnella! "This is an elderly song from yestertimes."  Alkuviikkoisen Queen -musikaali We will rock youn jäljiltä mielessä on pyörinyt Freddie Mercury, joka tuli erityisen vahvasti mieleen myös Justinista, tiukkaa haalaria ja viiksiä myöten.

Loppukeikasta Justin hyppäsi veljensä, kitaristi Dan Hawkinsin hartioille istumaan ja soitti kitarasoolon samalla, kun Dan juoksi pitkän matkan koko permannon ympäri yleisön joukossa. Muutakin temppuilua keikalla tapahtui. Show oli kokonaisuudessaan tosi viihdyttävä, sitä olisi jaksanut seurata pidempäänkin kuin sen reilun tunnin. Myös yleisö oli tosi hyvin messissä. Monen biisin välissä kaikui Darkness -huudot, mikä näytti ilahduttavan bändiäkin tosi paljon.

Täytyy antaa myös ravintolasuositus. Ennen keikkaa käytiin syömässä intialaista ruokaa Masala Zonessa Covent Gardenissa. Paikka oli ihana, henkilökunta ystävällistä, ruoka erinomaista ja mikä parasta: lähes kaikki oli gluteenitonta!

We will rock you!

Enpä ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan, mutta eipä ole ollut oikein mitään kirjoitettavaakaan. Olen viime aikoina lähinnä lukenut tenttiin ja kirjoitellut esseitä. Aika tylsää siis! Tylsyys onneksi loppui viime sunnuntaina, kun sisko poikaystävänsä kanssa tuli Lontooseen melkein koko viikoksi.

Maanantaina olimme turistikävelyllä. Aloitimme kierroksen Kings Crossin asemalta (tottakai laiturilta 9 3/4) ja jatkoimme sieltä Covent Gardenin, Leicester Squaren, Piccadilly Circuksen ja Big Benin kautta Victorian aseman lähistölle, jossa kävimme syömässä ja katsomassa Billy Elliotin Victoria Palace Theatressa. Olin itse katsomassa musikaalia siis jo toistamiseen ja voisin mennä katsomaan kolmannenkin kerran vaikka heti. Nauroin taas ihan kippurassa ja seuraavalla hetkellä olikin jo kyynel silmäkulmassa. Ja kylmiä väreitä meni selkää pitkin koko ajan.

Lisää kulttuuria oli tarjolla heti seuraavana päivänä, kun kävimme Dominion Theatressa katsomassa We will rock you -musikaalin. Musikaalissa ehdottomasti parasta oli tietenkin Queenin biisit, mutta juoni oli mielestäni vähän kökkö. Laulajat ja tanssijat olivat tosi hyviä (tykkäsin erityisesti isoista tanssikohtauksista), mutta muuten musikaali oli vähän liikaa sellainen yleisöä kosiskeleva. Yleisöä siis laulatettiin mukana jne. Itse katsojatkin olivat vähän ärsyttäviä - todella moni kommentoi musikaalia ääneen ja monen oli pakko ilmoittaa ääneen myös, että "hei minä tiedän tämän biisin!" ja "hei näetkö, osaan sanat ja laulan mukana!". Mutta siis ihan hyvän mielen musikaali oli, kannatti käydä katsomassa. Ja ne Queenin biisit on vaan ihan mahtavia. Freddie Mercury <3