David Bowie is + Lontoon koti

Kuva täältä.

Hyvää toukokuuta! Minulla on ensimmäinen lopputentti ohi ja essee ja portfolio palauttamista vaille valmiit. Enää jäljellä siis yksi tentti, josta ei ole pakko päästä edes läpi, ja sekin on vasta parin viikon päästä.

Vappuaatto meni opiskelujuttuja vääntäessä, mutta vappupäivän otin vähän rennommin. Kävin Victoria And Albert Museumissa katsomassa paljon hypetetyn David Bowie is -näyttelyn, jonka ennakkoliput myytiin heti alkukeväästä loppuun. Ostin oman lippuni maaliskuussa ja sain sen vasta toukokuulle. Näyttely oli upea! Esillä oli esiintymisasuja, sanoituksia, päiväkirjatekstejä, soittimia, valokuvia ja filmipätkiä televisioesiintymisistä, teatterista ja elokuvista. Näyttelyä selosti kuulokkeiden kautta itse Bowie. Kuulokkeet oli mielestäni hyvä juttu - Bowien juttuja ja musiikkia sai kuunnella ihan rauhassa muiden ihmisten häiritsemättä. Tosin yksi nainen ei tainnut tajuta kuulokkeiden ideaa ja huusi lähes jokaisen asun kohdalla seurueelleen "HE HAS INCREDIBLY SKINNY LEGS!"...

Erityisesti kaikki ne hullut esiintymisasut oli hienoa nähdä, ja onneksi niitä olikin paljon. Näyttelyn loppuvaiheessa isossa tilassa oli kattoon asti ulottuvat screenit, joilta näytettiin livetaltiointeja. Istuin katsomassa keikkoja yli puoli tuntia, ne oli niin vakuuttavia. On se Bowie ollut aika kova jätkä! Ja on edelleen. Tykkään tänä vuonna ilmestyneestä The Next Day -levystäkin tosi paljon.

Kuva täältä.

Kokonaisia päiviä Lontoossa on jäljellä enää 23! Apua, mihin se aika hurahti ja mitä kaikkea mun pitikään täällä vielä tehdä? Ikävä on jo Suomea ja Helsinkiä ja kaikkia ihmisiä, mutta tiedän että myös Lontoo-ikävä iskee varmasti pian kotiin pääsyn jälkeen. Täytyy nyt yrittää nauttia Lontoosta vielä kun ehtii...

Tässä on muutama kuva Lontoon kodistani, jota en jää kaipaamaan, mutta en halua unohtaakaan. Näin keväällä (kesällä? Kyllä tämä on jo kesä!) kämppä on jo paljon siedettävämpi, kun on aurinkoista ja lämmintä. Ja tämän oman huoneen sain ihan viihtyisäksi, niin kyllä täällä on hyvin pärjännyt kahdeksan kuukautta.

Keittiö.

Takapiha. Piha on näyttänyt koko syksyn ja talven ihan kamalalta - takanurkassa myös tulvi jonkin aikaa kevättalvella - mutta nyt se alkaa näyttää ihan kivalta.

Olen saanut ennätysmäärän postikortteja!

HIM @ Dingwalls 26.4.2013

Ihana HIM esiintyi Dingwallsissa Camdenissa eilen ja hyvin esiintyikin! Keikka oli ihan älyttömän hyvä. Joulukuun Tavastian keikan jälkeen en ollut täysin vakuuttunut, mutta eilisen jälkeen kylläkin. Bändi esiintyi tosi rennosti ja iloisesti, näytti että lavalla oli hauskaa. Ja on se Ville vaan niin karismaattinen esiintyjä. Laulut sujui tottakai hyvin, mutta myös ilmeitä, eleitä ja välispiikkejä on todella viihdyttävää seurata. Hymyilytti koko puolitoistatuntisen keikan ajan!

HIMiltä ilmestyi eilen uusi, kahdeksas levy Tears on Tape, jolta kuultiin myös biisejä - tosin yllättävän vähän. Nimibiisistä Tears on Tape tykkään tosi paljon, ja hyvältä se kuulosti livenäkin. Biisin musiikkivideon ohjannut Stefan Lindfors muuten oli kans katsomassa keikkaa eilen. Uusista biiseistä kuultiin myös Into the Night, Hearts At War ja All Lips Go Blue. Uusi levy vaikuttaa parin kuuntelukerran jälkeen tosi kovalta. Olisi ollut kiva kuulla uusia biisejä enemmänkin livenä.

HIMin levyistä on Briteissä menestynyt parhaiten Love Metal (2003), jolta kuultiin kolme biisiä: Buried Alive by Love, The Funeral of Hearts ja Soul on Fire. Muut levyt, paitsi 2001 ilmestynyt Deep Shadows and Brilliant Highlights ja 2010 ilmestynyt Screamworks: Love in Theory and Practice olivat edustettuina settilistassa. Oma suosikki oli ehkäpä ekan levyn It's All Tears, jossa Ville laulaa niin siististi vuorotellan todella matalalta ja todella korkealta. Tavastian keikalla olin sitä mieltä, että Sleepwalking Past Hope ei oikein ollut hyvä encore-biisi, mutta eilen ehdottomasti oli! Olen muutenkin sitä mieltä, että biisi on yksi HIMin parhaista.

Keikkapaikka oli pienehkö rokkiklubi, joka kuulemma vetää n. 500 henkilöä (vertauksena Tavastia, jonne mahtuu reilut 800 henkilöä). Ihmettelin vähän, miksi keikka piti järjestää niin pienessä paikassa - liput myytiin loppuun hetkessä ja keikkapaikan ulkopuolella useat ihmiset yrittivät ostaa lippuja - mutta pienessä paikassa tunnelma oli tosi hyvä ja tiivis ja yleisö oli erittäin hyvin mukana.

Seuraavaksi  bändi suuntaa lyhyelle Amerikan kiertueelle ennen kesän festareita. Ruisrockia odotellessa...

Tässä vielä koko biisilista:

1. All Lips Go Blue
2. Buried Alive By Love
3. Rip Out the Wings of a Butterfly
4. Right Here In My Arms
5. The Kiss Of Dawn
6. Hearts At War
7. Join Me

8. Your Sweet Six Six Six

9. Passion’s Killing Floor
10. Tears On Tape
11. Wicked Game
12. It’s All Tears
13. Soul on Fire
14. Into The Night
15. The Funeral Of Hearts
16. When Love And Death Embrace

17. Sleepwalking Past Hope

Hyvää viikonloppua!

Ulkona näyttää tältä:

Ja sisällä tältä: 

Yritän saada viimeisen esseen ja vastaukset tenttien etukäteen nähtyihin kysymyksiin mahdollisimman nopeasti pois alta, niin pääsen nauttimaan Lontoon keväästä. Ensi viikolla on tiedossa kaikkea mukavaa, josta olisi kivempi nauttia, jos opiskeluhommat ei painaisi takaraivossa... Hauskaa viikonloppua vaan kaikille muillekin!

Pariisi, päivä 3

Kolmannen ja viimeisen Pariisi-päivän aluksi ajattelin suunnata Louvreen (sinnekin pääsee alle 26-vuotiaat ilmaiseksi), mutta koska jonot olivat naurettavan pitkät ja koska veikkasin Mona Lisan näyttävän ihan samalta kuin ennenkin, jatkoin matkaani Champs-Élysées'tä pitkin kohti Riemukaarta. Matkalla kävin kahvilla ja muutamissa vaatekaupoissa.

Riemukaarella päätin kiivetä ihan huipulle asti, mikä oli hyvä ratkaisu, sillä päästyäni ylös aurinko alkoi paistaa ja tuntui ihan kesältä. Ylhäällä tosin tuuli kovaa. Pääsin pelastamaan jonkun miehen tuulen mukana karanneen hatunkin.

Riemukaari-ekskursion jälkeen kävelin Eiffelille. En käynyt ylhäällä tällä kertaa, vaikka siinä ihanassa auringonpaisteessa olisi ehkä kannattanut. Koska oli niin kaunis sää, ajattelin käydä katsomassa vielä Sacré-Cœurin basilikaa Montmartrella. Mikä järkytys oli, kun nousin pois metrosta - ulkona satoi ihan kaatamalla! En antanut sateen haitata. Tosin sisällä basilikassa se kuitenkin haittasi, sillä siellä oli varmasti kymmenen koululaisryhmää pitämässä sadetta ja tukkimassa käytäviä.

Montmartren reissun jälkeen kävin vielä kiertelemässä kauppoja ja istuskelemassa kahvilla ennen laukun hakemista hotellilta ja junamatkaa kotiin.

Sataa

Sade väistyy!

Gare du Nordilla lähdössä takaisin Lontooseen.