Opiskelusta

Opiskelua englantilaisessa yliopistossa on takana pari viikkoa. Vaikka aika alkutekijöissä vielä monen kurssin kohdalla ollaankin, olen päässyt jo melko hyvin kiinni siihen, mitä opiskelu täällä on.

Kampuksen päärakennus

Suoritan (tai ainakin yritän!) lukuvuoden aikana neljä kurssia eli moduulia, jotka ovat kolmelta eri vuosikurssilta. Koska halusin opiskella tiettyjä, eri tasoisia oppiaineita, aikataulujen rukkaaminen oli aika hankalaa. Aikatauluongelmat johtivat myös siihen, etten päässyt kaikille haluamilleni moduuleille vaan jouduin valitsemaan niiden tilalle vain jotain aikatauluihin sopivaa.

Jokaiseen moduuliin kuuluu kolme opetuskertaa viikossa: luento, seminaari ja workshop. Luennoilla opettaja hoitaa puhumisen, opiskelijat kuuntelevat ja tekevät muistiinpanoja. Seminaareissa on tarkoitus keskustella luennoilla käsitellyistä/käsiteltävistä aiheista pienemmissä ryhmissä (n. 15 henkilöä), ja niitä varten täytyy usein valmistautua lukemalla esim. jokin oikeustapaus ja vastata sitä koskeviin kysymyksiin. Workshopeissa taas voidaan esim. harjoitella kirjoittamista tai tenttivastauksia. Tällä viikolla kaksi workshopia veti kieltenopettaja, eli meillä oli periaatteessa äikkää.

Kaikki opetuskerrat kestävät 1-1,5 tuntia, mikä tuntuu tosi lyhyeltä ajalta. Täällä ei myöskään tunneta käsitettä "akateeminen vartti", ja kun luentosalissa loppuu edellinen luento samaan aikaan kun seuraavan pitäisi alkaa, luentojen alkaminen venyy ainakin kymmenen minuuttia. Luentosalien tehokäyttö aiheuttaa myös pahoja ruuhkia käytäville ja huonon sisäilman, kun luentosaleja ei ehditä tuulettaa.

Osassa moduuleista on tenttejä (iso lopputentti keväällä ja sitä ennen pari pienempää), osassa vain isompia kirjoitustehtäviä ja osassa näitä molempia. Suomessa olen tottunut vain lukemaan itsekseni ja menemään sitten tenttiin, joten opetuksen määrä täällä tuntuu aika hurjalta! Tosin tuntuu myös, että täällä oikeasti oppiikin jotain. Luennoilla käsitellään ihan perusjuttujakin tosi perusteellisesti, ja esim. seminaareihin en vain kehtaisi mennä valmistautumatta.

Päärakennuksen aula

Lukemista riittää tosin täälläkin... Normaalien oppikirjojen lisäksi pitää opetella ulkoa myös melkoisen paljon oikeustapauksia asianosaisten nimiä ja vuosilukuja myöten. Suuresta työmäärästä huolimatta opiskelu kuitenkin tuntuu – ainakin vielä – tosi mielekkäältä!